sunnuntai 5. joulukuuta 2010

pikkupakkasta ja huuruista kauneutta

Talven hyviin puoliin kuuluu voimakkaat kontrastit , selkeät valon ja varjon rajat. Ja otin sitten kuvia kumotakseni edellisen väittämän..


Heikko lumisade tekee kaikkensa hukuttaakseen saarien ääriviivat.. eli missä se valon jyrkkyys nyt luuraa?


Samainen lumi vielä satamattomissa tummassa pilvessä ja vaikka kuva on värillinen, ei skaalan ääripäiden välillä ole kovin suurta kirjoa.


Ja sitten.. valoa on, kontrastia ja väriä ei. Silti kuvassa on tunnelmaa, ainakin hyytävää.


pilven alta rakosesta valaiseva aurinko antaa hienon taustan (ja samalla suuren kontrastin), jolla autetaan ikivanhaa pihlajaa esiintymään edukseen..


Lumella kuorrutettu puhelinkaapeli(nippu) meinasi kadota uudelleen alkaneeseen lumisateeseen. Aurinkoinen sinitaivas olisi ollut hieno tausta...


Vaikka voihan sen ainoan auringon pilkahduksen vangita kuvaan, todisteena siitä että 158 kilometrin päässä Helsingistä ei ole kaamosta...
 

 ..vaan aurinkoenergiaa riittää sähkölinjallekin asti.;-)



myös luonnon jääveistos kimaltelee kivasti valossa. (esitti se sitten koiraa tai jotain muuta)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti