Jahas.. mutta kun en ollut huomaavinani vihaisia syöksyjä saati poikasia, istahti poikasten puolustaja laiturin päähän parin metrin etäisyydelle ja tuijotti...
Kuvittelenko vain, hiukan epäuskoisena tyyppiä, joka ei kuninkaallista poikaskulkuetta säiky. Siinäpä tuijoteltiin, minä kameran läpi. Aika kului ja poikaset katosivat etäämmälle rantaa pitkin, mutta tuijottelu jatkui.. Jaa, ehkä pitäisi maksaa rauhasta, minkä räyhääjälokki minulle oli suonut, ajattelin ja heitin lokille pullanmurusia. Lokki herpaantui tuijottelemasta, otti pullanmurut nokkaansa ja poistui.. Kuin olisi niin suunnitellutkin. Ehkä, tiedä häntä. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti