Muistan jos löydän?

Ei toki.. Omaisten jotka ovat jo poistuneet maallisen vaelluksen piinasta, muistaminen pitäisi olla jokapäiväinen ilmiö, kuten " tätähän se ukki tarkoitti, kun sanoi.." tai "anoppi teki sitten hyvää lasimestarin silliä"..Se tarkoittaa että  poismenosta huolimatta muistamme  ihmisen hyvine ja huonoine ominaisuuksineen joka päivä...

eikä muistot hämärry, ikäänkuin kohteena olevaa hnkilöä ei olisi ollut oikeasti olemassa.. Mutta maallinen puoli sattaa pettää. 92 haudatun Evan kivessä tekstit loistavat kuin uudet..

Mutta 98 haudatun Einon hautakivi on miltei lukukelvoton. Mitään kummallistahan siinä ei ole, jos olettaa ettei lehtikultaus ole maalia kummenpaa.Mutta kun on.. kulta kestää kirkkaana ja hapettumattomana niin pitkään, että sen ei pitäisi kuin hiukan kellertää kahdentoista vuoden jälkeen..

Mutta asikkaat eivät välttämättä valita...