aaveiden kanssa kuvailemassa

Kylmää.. erittäin kylmää. valaistus ainoastaan kuun heijastamaa auringonvaloa. Ja julmettu äänten kirjo paukahteluista vikinään ja murinaan.. ja vaikka ei tuule, kuuluu outoja humahteluja sieltä ja täältä...

.. vaan onko se ihme, kun lämpötila aloitti nousun ja puista putoilee lumimöykkyjä niiden muuttuessa hiljalleen huurusta painavammiksi.

taivas ei ole ihan umpipilvessä, tähän kuvaan on kauniiksi jatkoksi männynlatvalle jäänyt jupiter kiilumaan ohuen pilviharson läpi..

.. latvoista puhuen, naapuritontin kulmalla salamasta vaurioitunut koivu on se joka ulvoo, naksuu, paukkuu ja valittaa pakkasella. rungossa oleva halkeama ja sen sisällä jäätyvä vesi keksii kokoajan uusia äänivariaatioita...

Läheinen supikoiran vakioreitti ja alempana rinteessä kuljeskelevat hirvet lisäävät oman rikkansa öiseen äänten kirjoon.. Eli kun joskus maalle tullessa tuntuu että korvat soivat hiljaisuudesta, voi se olla pelkkää "kuuloharhaa".. räks, siellä ryteikössä taas liikutaan........