Meren ja kiven muovaama, eroosion tasoittama.. pieni hiidenkirnu rantakalliossa.
Ensin oli puuvene.. se ikääntyi ja alkoi vuotaa. Joku päätti laminoida sille lopulliseksi kuoliniskuksi lasikuitukuoren, jonka turvin se lahosi lopullisesti merikelvottomaksi. Jossain vaiheessa sille hankittu kokonaan lasikuituinen seuraajakin unohtui männyn alle.. erittäin hauraana sekään ei enää ole käyttökelpoinen. Lähinnä sitä voisi sanoa lasikuidun sijaan lasiksi ja kuiduksi.. (on siinä hiukan alkuperäistä maaliakin, jäkälän alla piilossa). Lähteneet ovat, omistajat. Veneet muuttuvat hiljalleen maaksi....Ja se yhteinen nimittäjä, vesi jatkaa kuluttamistaan hiidenkirnussa ja veneiden lahottamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti