Aina sillointällöin, haahoillessaan marjojen perässä ympäri metsiä, saattaa osua paikkaan jossa ei aikaisemmin ole käynyt. Kalliolla kiipeilyni herpaantui kuvaushetkeksi kun tajusin olevani korkealla ja kapealla kielekkeellä savonradan yläpuolella. Ja maisemassa ei ollut moittimista...
Puolentoista kilometrin päässä oli hakkuuaukeama (radan varressa), johon oli jätetty laulupuu linnuille. (en tiedä mikä sellaisen jättämiseen on syynä..) Yksinäinen, suurehko haapa loisti sumussakin kuin lyhty.
Hiukan kosteaa, mutta kaunista. Siinä säätiedotus minun makuuni. Männyn neulasista roikkuvat "lasihelmet" sisältävät kopioita kuvan maisemasta..
hieno laajakulmalinssi..;-)
Makrotasolla maisema on ihan yhtä hieno.. Luonto muovaa vähintään yhtä hienoja asetelmia kuin taiteilijat..
Ja teokset uusiutuvat aina kun olosuhteet kasvulle ovat otolliset..
Harmaanvalkoinen tuore jäkälä kurottelee muita ylemmäs, vesisateen puhdistamana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti