Lasisen julkisivun erinomainen piirre on heijastus.. Sanomatalo on kuin valtava postikortti tai tietokoneen näyttö.. tosin talo voisi jo hiljalleen valmistua. (ok on se valmis, mutta tietyistä kulmista katsottuna ikuisesti rakennustelineiden ympäröimä)
Musiikkitalo taas ei ole vielä valmis, mutta sama elävä näyttöilmiö löytyy sen lasipinnasta. Töölönlahden puut heijastuvat hienosti.
Postitalon heijastukset saa etsiä yksitellen monista ikkunoista, mutta ero on silti valtava, kun katsoo viereistä taloa samalta kadunkulmalta kuin edellisiä. On tietysti epäreilua, että muissa on kysymys julkisivusta..
Mutta Kiasma ei juuri parane muodoiltansa, katseli sitä kulmalta tai toiselta. Ehkä sille rumuudessaan käy kuten Merihaalle tai Itäpasilalle (minun suosikkejani Unescon maailmanperinnöiksi). Niin ruma että muuttuu kauneudeksi. ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti