Tie päättyy ja metsä alkaa Kilossa. Tästä eteenpäin vain puolikiloa kerrallaan
Vastassa jyrkkä rinne.. menin yli että heilahti. Kuva on otettu tarkentamalla viiden sentin päähän kamerasta ja makrolla ylöspäin. Rinteen korkeus puoli metriä.
Ja sitten tuli kasvun paikka. Selvästi hyvä, sillä kalliosta tihkuva vesi hoitaa kastelun..
Umpikuja Kilossa sai ajamaan auringon kilossa välkkyviä laineita katsomaan Vanhankaupungin koskelle, siis ei sille putoukselle vaan tälle:
Tässä on kivat kalaportaat. (kuinkahan monta "porraskoskea" suomessa on?)
Jaa-a. Pitäisköhän mennä museoon vai jättää helteiden pehmentävät aivot narikkaan.. Joku on jo tainnut tehdä sen
Tämä vettä tihkuva sieni on kyllä omituisuuksien sarjassa aika kärkipäässä.. Vaikkakin tänä kesänä on nähty kaikenlaista
Kuten vyörypilven reuna.. sisäpuolelta. Pientä myllerrystä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti