Tänään Repovedellä. Paljon vesiliikennettä, mutta silti hiljaista. Alueella liikkuvat matkailjat ymmärtävät kansallispuiston luonteen ja vesikulkuneuvot ovat kaurakäyttöisiä ta muuten tarkoituksen mukaisia.. Paitsi aina SE yksi.
Mikä sopisi paremmin näihin maisemiin kulkuneuvoksi kuin vene. Mutta erämaassa kun ollaan, niin voisi ajatella että veneilijä ei ilmesty maisemaan ökyveneellä "urut auki"..
.. Vaan kanootilla tai..
..sähkömoottorilla. (itse liikuimme juuri tällä)
Vesibussi on hyvä asia, kuten bussi muutenkin. Sillä kulkee suhteellisen pienellä polttoainemäärällä iso määrä ihmisiä...
Tämäkin kevytkulkuinen kestävä alumiinivene uudenaikaisella moottorilla on käytännöllinen ja taloudellinen (myös yllättävän hiljainen)
Vuokrakanootit ovat hyvä ratkaisu niille jotka osaavat sellaisilla liikkua..Mutta...
..Mutta, Tässä se "paitsi yksi" on komeudessaan. Koska useimpien veneilijöiden kulkuneuvoratkaisut perustuvat (ainakin näennäisesti) arvoajatteluun tässä erämaassa ja arvoajatelu on vahvan itsetunnon valinta, kehtaan epäillä tämän näyttämishaluisen veneilijän itsetuntoa.. Erittäin äänekäs ja suurikulutuksellinen moottori, kaksi ihmistä isossa veneessä ja muista piittaamaton ajotapa meinasi viedä tämän veneen myöhemmin kiville (ja kunnolla) Viime hetkellä tehty käännös pelasti veneen ja kyydissä olleet matalikolta...Vaikka luulen että kuljettaja ei edes tiennyt matalikosta, eikä siitä, että ohitti veneemme ja itäviitan väärältä puolelta...
Onneksi Vuohijärven ja Repoveden rannoilta on poistuneet polttoaineen myyntipisteet ja polttoaine tällaisiin veneisiin täytyy rahdata kalliisti paikalle.. se saattaa poistaa tämänkin riesan vesiltämme. Täällä sen paikka ei kuitenkaan ole.. jos nyt ylipäätänsä missään, nykyaikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti