Ensin keväällä näytti tosi hyvältä, ei myyränkekoja eikä käytäviä puutarhassa. Naapurin kanssa tuumailimme että talvi oli rankka myös myyrille. Vaan kesän saapuessa ja lämmetessä totuus paljastui, kaivelu oli vaan hiukan myöhässä. Nyt on tultu sitten tilanteeseen jossa pelottomuus kostautuu.. Kissamme Klaara jaksaa helteestä huolimatta vahdata myyränkolojen suuaukkoja ja ulostulo kostautuu välittömästi..
Julmaa, mutta luonnollista.. kotikissalla on metsästäjän vaistot, mutta silti kissa ei tiedä mitä saalille tekisi. Eli myyrä hengiltä, mutta tuo koti-orja joka saa joskus armon silittää minua, voi hoitaa pahanmakuisen raadon pois.. purr..
No, minä tein työtä käskettyä ja toimitin myyrän viimeisen kerran maan alle.. rip
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti