Maisemia, joita haluan nähdä unissanikin, rauha, jota rikkoo vain huuto kaakkurin. Siinä kuvaukseni Kapiavedestä, Repoveden luonnonsuojelualueen laitamilta. Todenpuhuen, kyllähän tässä välillä muutakin ääntä kuuluu, veneet ja vaeltajat puheineen ja pörinöineen. Mutta silti, mahtava taukopaikka.. :-D
Majavat puuhailleet pesiä ryteikköön rantaviivassa, kuva kohti Määkijänniemeä. (nimi saattaa johtua Härkälinnun ääntelystä) Vesi sen verran korkealla, ettei pesistä näy kuin tuoreimmat kaadetut puut.
Auringon kilo sadepilven lomasta. Kimallus saa aikaan harakkailmiön, voi kun saisi hopeana joka kiiltelön..
Rapakivi kaatuu ilman tukea, sen voi kuvasta lukea. Vaan auttaako tuki ollenkaan, kun ei kosketa kiveä laisinkaan?
Leskenlehti pienen lammen rannalla, kukinto siementen pesänä.. kukitaan taas ensi keväänä!
Pian Orvokkikin lopettelee kukintaa...
...Jonka kielo vasta aloittaa. Tämmöisiä kuvia ja ajatuksia helluntaina Tihvetniemeltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti