keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

sumussa

Sumu ei ole välttämättä tylsää, voihan sitä vaikka käyttää tieteellisen kokeen uusimiseen. Aikoinaan kun valonsäteen tahdistuskokeita tehtiin, eli Laserdiodin varhaisia putkiversioita testailtiin, ajateltiin säteellä siirrettävän nopeasti ja tarkasti suuria määriä dataa. Muuten toimiva idea, mutta kuvasta näkyy, mikä meni pieleen..


Näkyvän valon taajuudet (tässä punainen) lasersäteessä pirstoutuvat pisaroiden muodostamassa linssi- ja prismaverkossa (sumu = pieniä pisaroita), jolloin säde kirjaimellisesti hajoaa taivaalle. (huomaa lähtöpisteen pieni koko verrattuna koivussa olevaan päätepisteeseen)


Ihan yhtä huonosti ei menesty infrapuna-alueen laserit, mutta niidenkin teho heikkenee liikaa, eikä alkuperäisen idean, helpon kohdistuksen etua enää ole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti