Pelkojen ruokinta-aika

Tietynlaiset kuvat ja aiheet, kuten usva, hämärä valon ja varjon rajamaasto, suo..ym, ym tuovat mieleen mitä oudoimpia pelkoja tai ainakin aiheuttavat väristyksiä jostakin alitajuisesta syystä. Kun katselin osaa pääsiäisen aikana ottamistani kuvista, totesin omalta kohdaltani osuneeni alkukantaisten pelkojen lähteille..

Pöö! Tätä kuvaa en ollut itse ottanut, se toimikoon alkuna tälle "pelottelulle". kamerastani se kuitenkin löytyi, ja kesti hetken kunnes tajunta kertoi mitä kuvassa on...sätkyn jälkeen tajusin tyttäreni ottaneen tämän kuvan..

 

matkasi kulkee hämärtyvässä metsässä tietä, jota on viimeksi kuljettu päiviä sitten.. usva valtaa suuremman palan näkyväisyydestä joka askeleella.. Mahdatko päästä koskaan perille, vai tuleeko vastaan jotakin, mitä et välttämättä haluaisi kohdata..

Muuttuvatko usvan keskellä piilottelevat kivet ja oksat manalan sotajoukoiksi?

uskallatko enää katsella, mitä lätäkön heijastukseen kätkeytyy..

piiskattuasi itseäsi matkalla eteenpäin, saavut autiotilalle.. ajattelet ehkä yöpyä vanhassa riihessä. Ajattele uudestaan...tilan isäntä päätti päivänsä omin käsin, riihessä...

yhtään sen paremmin ei tilanne ole päärakennuksessakaan, jossa sisällä on kylmempää kuin ulkona..

Paikalta poistuminen ei ole kuitenkaan yksinkertaista tai helppoa, maa rakoilee uhkaavasti ja 

oksat kurkottelevat, kutsuen sinua nimelläsi..Mutta kuin voimalla uhman, jatkat matkaasi. Olethan jo melkein perillä..

Tuosta tukkipinojen välistä, älä välitä kolinasta, tukit ne vain liikkuvat...

 Päästessäsi perille, mietit: Olivatko verhot juuri tuossa asennossa, kun viimeksi kävit..

Rannassa käydessäsi nautit hiljaisuudesta, kunnes tajuat että usva nousee jälleen, ja ympäristö on vähän liiankin hiljainen...

Laiturin ja jään välisestä aukosta näkyi jotain.. kenties syksyllä hukkunut kalamies..

Palaat takaisin sisälle, ja kytket sähköt päälle.. ajattelet että on se kiva kun täällä korvessa on sentään sähkövalo. Samalla hetkellä valo himmenee..

Ja toinen valonlähteesi sammuu tuulenpuuskassa, joka ilmestyi keskelle tosi tyyntä iltaa

Sitä paitsi, hämärässä huomaat, että peilistä puuttuu jotain oleellista, oma kuvasi.. Menet kuitenkin kummemmin hämmästelemättä nukkumaan, olethan kuolemanväsynyt...

Seuraavan illan himmentyessä päätät lähteä, etkä samaa tympeää reittiä mitä tulit, vaan oikopolkua järven poikki. Jää ei  kanna kävelijää, mutta se ei sinua enää huoleta...