torstai 1. huhtikuuta 2010

arvostus, ei arvoitus


Asuinalueiden, siis kokonaisuutena ympäristön arvostus on tietysti jokaiselle sitä tärkeämpää, mitä arvostetummassa ympäristössä asuu.. Kierre joka muokkaa taas arvostusta, synnyttää aluetta tukevia yhteisöjä ja muokkaa sitä kautta jälleen arvostusta, jos toiminta on onnistunutta... No tällainen kumma, mutta tosiasia näkyy selkeästi kun vertailee arvostettujen ja vähemmän arvostettujen ympäristöjen yhdistystoimintaa. Jotenkin tuntuu oudolta, ettei vähemmän arvostetun alueen yhdistykset saa yhtälailla ääntänsä kuuluviin kuin arvostettujen alueiden. (tässä en tarkoita , että olisivat jotenkin eriarvoisessa asemassa, vaan sitä, kun arvostetulla alueella on vaan enemmän yhdistystoimintaa kuin..) Mutta niinhän se on, mitään ei saa ilman työtä. Varsinkaan jonkin alueen arvostusta ylitse toisen..


Itähelsinkiläisenä (on ehkä tullut jo esille) olen ehkä hieman kade munkkivuorelaisille, koska alue on oikeasti kaunis, viihtyisä, hyvien kulkuyhteyksien ympäröimä, kohtalaisen rauhallinen ja kodikas..alueeseen on varmasti tarmolla ja tarkoituksella aikoinaan 50.luvulla panostettu laadun puolesta. Suomen ensimmäinen ostoskeskus metroasemavarauksineen ja alueen järkevä suunnittelu (rakennusten sijainti ja liikenneyhteydet) on pitänyt alueen lisärakentamistarpeen pienenä ja muutokset alkuperäiseen verrattuna vähäisinä. Hei, tästähän voisi tehdä päätelmän, ette jos alue on hyvin rakennettu ja suunniteltu alkujaan, sitä arvostetaan..;-)


Tässä tuli muuten hieman huijatuksi kuvan katsojaa. Vaikka kuvan nimi on munkka twins, ei kuvassa oikeasti ole kuin yksi poika. Tasapainon vuoksi vain siirsin kaverin ristikkäin kuvasta toiseen. Kikkailua..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti